Vuff... oliskohan jo viimeinkin aika päivitellä hieman tätä blogiakin ja muistella mennyttä vuotta ja varsinkin vuoden  kohokohtia .

Niin ensimmäisiä mitä mieleen tulee taitaa olla tuo meidän Liettuan Voittaja 2011 joka meni paljon yli odotusten. Me lähdettiin äipän ja isukin kanssa kolmistaan liikkeelle asuntoautolla ihan noin lomailun merkeissa ja kas kummaa molempina päivinä tuli sijoitustakin RYP 3:n verran. Tässä muutamia kuvia meidän kehistä.

Ensin on Leila Kärkäksen arvostelema Rotukehä.

Ja sitten hänen arvostelemansa Ryhmäkehä.

Tässä seuraavan päivän Rotukehä Tuomarina Vera Smirnova (Viro).

 

Ja tässä valmistautumista Ryhmäkehään.

Ja lopulta itse Ryhmäkehä jonka tuomaroi myös Vera Smirnova.

Ja lopuksi vielä viikonlopun palkinto saldo.

Eipä ollut hassumpi viikonloppu ja vielä erittäin mukavassa matkaseurassa, suuret kiitokset ystävillemme !

 

Seuraavaksi mitä mieleen juolahtaa on visiitti Match Showssa Lapsi ja koira kisassa, jossa mä vierailin perheen kuopuksen kanssa. Eipä meiksin seurassa tarvi pienimmänkään nappulan ongelmista kärsiä. Samu 5v. luotsasi meidät Lapsi koira kisan ykköseksi ja tässä siitä pari kuvaa, jotka on kuvannut Katja Tilli.

.

 

Joo sit mä ryhdistäydyin myös PK puolella ja nappasin sieltä tuloksen JK1. Kaiken huipuksi en ollut kisoissa äipän kera vaan isukin siskon kanssa. Suuret kiitokset Katjalle koulutuksesta ja kisoihin viemisestä, nyt jopa äippä on innostunut tuosta lajista ja pyrkii säännöllisesti edes jotakin treenailla. Kisoihin ei ehkä koskaan uskalla, mut onhan se jo harrastuksenakin mukavaa.

 

Kotkan KV näyttely oli mielenkiintoinen, ensimmäistä kertaa mut esitti joku muu kuin äippä (hälle sattui ikävä ja pakollinen meno), mut onneksi on ystäviä hädässä ja nytkin Kaisa esitti mut ihanassa kura kelissä luotsaten meiksin ROP:ksi. Kiitokset Kaisalle !

 

Niin ja sitten oli Toller Show, joka myös meni hienosti paremmin kuin mitä odotuksissa olikaan.

Sijoituksella VAL ERI1 SA PU4.

 

Ikimuistoisin taitaa olla kuitenkin tuo Hollannin reissu ja siellä Euroopan Voittaja näyttely. Se nyt ei ollut oikeestaan mikään näyttely matka vaan äipän serkku Bianca asustelee siellä ja me oltiin viikko heillä lomailemassa, mut sen verran ketku tuo meidän äippä on et loman ajankohdan osasi valita hyvin ja kas kummaa samalle ajalle sattui tuo kyseinen näyttely, joten mäkin pääsin reissuun mukaan. Se oli kyllä kaiken kaikkiaan mahtava reissu ja kerrottavaa olisi vaikka ja kuinka paljon niin mulla kuin äipälläkin, mutta siitä tulisi jo sellainen romaani et jääköön tällä kertaa väliin. Katsotaan josko joskus olis aikaa ja palaisi asiaan reissun pohjalta uudestaan. Tässä meidän ensimmäisestä näyttelypäivästä, joka oli Kansallinen näyttely ja Rotu tuomarina Alex Zee (TW). Tuomarin tehtyä päätöksensä ja sen jälkeen kuultuaan et mä olen Suomalainen Tolleri, hän alkoi ihastelemaan mua vielä enemmän ja antoi äipälle käyntikorttinsa pyytäen lähettämään kuvan hänelle.

Valmistumista Ryhmä kehään. 

Ryhmä kehä Tuomarina Paul Stanton (SE).

Tolleri saapui ensimmäisenä Ryhmä kehään ja me kurkimme tuolta verhon takaa et milloin mennään.

Ja sitten sijoutukset ja meiksi oli RYP3 

Foto : Alice van Kempen Dog Photography

Foto : Alice van Kempen Dog Photography

Foto : Alice van Kempen Dog Photography

 

Ja sitten kunnia kierrokselle.

Sitten vielä pari kuvaa itse Euroopan Voittaja näyttelystä, jossa tulos oli ERI .

Valioluokan uroksia.

Niin ja tuomarina toimi Hollantilainen Ans Stuifbergen-Hoetjes.

Hollantiin matkustimme myös asuntoautolla ja Helsingistä laivalla Travemundeen ja sieltä ajoimme Hollantiin. Laivalla mä osasin ottaa rennosti.

Ja pari kuvaa lomailusta, mahdoton että siellä riitti lampaita, hevosia ja lehmiä, mäkin tein muutaman varsan kanssa tuttavuutta.

 Kiitokset Biancalle ja Gerardille kun saimme ikimuistoisen loman !

 

Okei ! Ja ettei nyt ihan pelkäksi näyttelyksi menisi niin kävihän meikä poika luonnetestissäkin saaden hienon tuloksen 219.

Tuomareina toimi Tarja Matsuoi ja Bengt Söderholm. He ihastuivat meiksiin aika lailla Tarja tuumasi äipälle et on sinulla melkoinen pesukone se sekä pesee että linkoaa. Ja Bengt säesti et kaiken lisäksi olen vielä kaunis. Lisäksi hermorakenteeni sai erityistä kiitosta, että varsin toimiva olen. Nuo tuloksethan löytyvat mun omilta sivuilta, sekä tietokannasta. 

 

Lopuksi vielä Helsinki Winner ja Voittaja 2011. Äippä ei päässyt näihinkää osallistumaan sairastumisen vuoksi mut onneksi taas on noita yhtäviä ja ihana isukki, joka Merin kanssa toi molempina päivinä mut näyttelypaikalle. Ensimmäisenä päivänä olin VAL ERI3 SA ja toisena VAL ERI4 SA. Ja JENSKULLE ISOT KIITOKSET meiksin esittämisestä.

 

Tähän on hyvä päättää tuo kulunut vuosi muistelo ja kaikille 

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ! 

Vuff... onpa kulunut luvattoman pitkä aika viimeisistä kuulumisista. Ja nytkin saavat kuvat puhua puolestaan suurimman osan. Kylmää on ollut ja ulkoilutkin sen mukaisia, joukkoon on mahtunut mukavia hiihtoretkiä ja muita pihaleikkejä. Tässä ensin on kuvia hiihtoretkestä jossa kavereita riitti, noita kaks jalkaisia pääasiassa, mut oli joukossa myös uusi nelijalkainenkin tuttavuus tuollainen Hovawartin nuorukainen Velmu, oliskohan kuvien oton aikaan ollut noin 8kk. Mä viihdyn Velmun kanssa tosi hyvin, toki täytyy sille välillä muistuttaa et mä olen kuitenkin häntä vanhempi, eikä se voi ihan mielinmäärin muo höykyttää. Me osattiin tosi hyvin laskea mäkeäkin Samu pojan kanssa.

Mut oli meistä ihan kiva spurtata myös kahdestaankin.

Sai toi äippä napsastua musta vähän tuollaiset poseeraus tyyppiset kuvat, se kun tossa hiljakseen on huomannut, et mullakin on alkanut turkki taas kasvamaan ja siitäkös tuo riemuitsee. No kieltämättä on tässä meinannut itselläkin vilu tulla, on tässä niin kauan vietetty turkitta aikaa.

No sitten näitä meitin pihaleikkejä. Kessukin malttoi hetken osallistua talven riemuihin, mutta kyllästyttyään paineli omille teilleen. Se ei enää kovin kauaa viitsi leikkiä vaan sitä kiinnostaa vaan omat kuviot ja hajut.

Sitten me oltiin Samun kanssa kukkulan kuningasta ja oltiinkin siinä melko tasaväkisiä.

Joo ja mä keksin uuden hauskan leikin. Meidän perheen lapsilla on mukava kiipeily teline pihalla, jossa on myös liukumäki, ja isukki kiipesi sinne Samun kanssa, niin mun täytyi päästä sinne myös ja ei muuta kun kiiveten. Tosin se oli kyllä todella haastavaa, sillä sehän oli todella liukas ja äipältä on jäänyt tassu trimmit vähän vähiin eli mun tassut suorastaan rehottaa ja pitkät karvat edesauttaa tietysti liukkautta. Mut mä pidin touhusta, juoksin vauhdilla ylös ja liukuen tai hypäten tulin alas.

Sit isukkikin oli laskemassa pää edeltä alan mäkeä, jolloin mä innostuin oikein kuntoilemaan, mä nääs hokasin et tuo mäkihän on todella hyvä juoksumatto, varsinkin kun tassut liukuu niin hyvin. Mä pojin aivan vimmatusti etutassuilla, ihan hiki tuli.

Ja kun isukki viimein laski alas niin mä keksin uuden kujeen ja ryöstin sen hatun, mut kuuliaisena koirana palautin sen kyllä heti käskystä.

Tosin yritin kyllä voihkia sen heti uudelleen.

No sit meillä oli palloleikkejä, kun satuin löytää Merin jalitsun.

Tässäpä näitä kuvia kerrakseen. Äippä vähän valiteli et aina kun sattuu kamera mukaan ja muistaa et kuvia vois ottaa niin meinaa olla pilvinen sää ja kuvat näin ollen himan hämäriä, mut parempia kuitenkin kun ei mitään. Oikein hyvää kevään odotusta kaikille !

 

Vuff... nyt on sekin sitten suoritettu. Ja mikä mielenkiintoisinta niin en mä tehnytkään tuota hommaa äipän kanssa vaan isukin siskon Katjan kanssa. Siinä sen näkee et kyllä mulla riittää toimintakykyä työskennellä muidenkin henkilöiden kanssa, ei siellä tarvitse aina olla oma ihminen hihnan toisessa päässä .

Juu me ollan Katjan kanssa aina välillä tehty pieniä treenejä ja saatiinpa nyt ainakin tuo kilpailukirja meiksille. Joo ja tässä tulis kuviakin meiksin suorituksesta. Niin ja katsotaan nyt josko saatais jossain vaiheessa Katjalta myös selontekoa kokeen kulusta, kun tuo äippä on siitä aika pihalla, se ei nääs uskaltautunut paikalle edes katselijaksi, kun pelkäsi mun ottavan siitä häiriötä.

Ensimmäiset 8 kuvaa ovat Janne Venäläisen kuvaamia

Loput kuvat ovat Niina Koukila

Kaupunkiosio

Oho olipas noita kuvia paljon. Kiitokset kuvien ottajille ! Pääsi tuo meidän äippäkin näkemään et kuin hienosti käyttäydyn.

Joo ja ompa tosiaan mukavaa kun taas voi normaalisti tehdä asioita ilman että on mitään kipuja tms. Täytyy lähteä heti sunnuntai kokeilemaan tuota kehä käytöstäkin vieläkö se sujuu vanhalla rutiinilla. Tosin mun turkissa ei ole hurraamista mut väliäkö hällä on päästävä jo touhuamaan jotakin tai muuten tullaan mökkihöperöiksi.

Niin ja suurin kiitos kuuluu tietty vielä KATJALLE, KIITOS ! Hänen ansiostaan mä olen saanut enemmän toimintaa ja äippä koulutus apuja.

Pakko viel mainita et kyllä tuo äippäkin mun kanssa treenaa ihan entiseen malliin, mutta hän viihtyy paremmin tuolla mettässä, sen pää ei oikein kestä tuota kentällä työskentelyn jännitystä ai mitä jännitystä en mä vaan ymmärrä.

 

 

 

Vuff... Nyt on mukavia uutisia, meiksi sai terveen paperit ainakin tämän hetkiselle olotilalle.

Käytiin eilen viimeisellä konrollikäynnillä ja leuk arvot olivat 10100 eli erittäin hyvät ja muutenkin mun vointi on ollut erinomainen. Äippä vielä tiedusteli tuon leuk arvojen normi rajaa niin ylä raja on kuulemma se 12000 eli reippaasti alle mennään. Ja arvosanaksi TERVE.

Pari päivää vielä syödään antibiootteja joiden varoaika on 7 vrk elikä kokeisiin ja näytelmiin voimme osallistua jo ensi viikon perjantaina. YES normi elämä jatkuu taas .

Vuff... Ette voi arvatakkaan kuinka mukavaa oli käydä eilen eläinlääkärillä. Mä tunsin oloni vallan mainioksi, helutin häntääni sisälle mennessäni innoissaan, taisi joku juoksuinen tyttö koira ollut juuri vierailulla, sillä hajut olivat niin mahtavat et mun täytyi hieman kuolatakin.

No joo mut eihän mun olemus tietenkään riittänyt todisteeksi et kaikki on ok, vaan noi kaks jalkaiset tarvii toki faktoja. Ei muuta kun taas tassu ojennukseen ja verta luovuttamaan. Sitten odotusta ja äippä sillä välillä kyseli taas kaikki mahdolliset mieltä askarruttaneet asiat itselleen selviksi. Eli stressi on isoin tekijä joka voi laukaista taudin päälle. Mut minä nyt en tunnetusti stressaa oikeen mistään asiasta, tuo hermorakenne on nääs mun valttikortti , joten lääkäri laittoi helteen piikkiin tämän puhkeamisen. Helle on kuulemma monella laukaissut tänä kesänä kaikenlaisia sairauksia.

Sitten oli faktojen aika, jee ei mun olotila ollut valeita luonnut, leuk arvot olivat laskennet huimasti ollen lähes normaali lukemissa 11400.  Ja vasta-aine testin jälkeen Diagnoosi on Borrelioosi (anaplasmoosi) ja jatkohoitona jatketaan vielä toista antibioottia, jotta ei tauti jäisi krooniseksi, voidakseen iskeä esiin milloin sattuu. Jos nuo mun arvot eivät olisi laskeneet noin hyvin olisi jatkettu kahdella antibiootilla ja mahdollisesti vaihdettu vielä välillä laatuakin. Mut onneksi läskivat näin hyvin, lääkärikin sanoi ettei olisi uskonut, että nuo arvot ihan noin hyvin laskee, hyvä näin.

Parin kolmen viikon päästä mennään viel yhteen kontrolliin kun lääkitys on loppunut, ihan vaan varmuuden vuoksi (äippä halus).

Hyvää loppu kesää  kaikille !