Vuff...Vihdoin ja viimein taas tuo meitin äippä otti itseään niskasta kiinni ja ryhtyi kirjoitus puuhiin, tosin nyt on urakkakin paljon suurempi, sillä asioita on ehtinyt tapahtua melkoisesti.

Niin me saatiin sitten tuo taipparikurssi käytyä ja viimeisenkerran kruunasi Harjoitustaipumuskoe, joka järjestettiin Turkialla Kairalammella.  Koe vastasi täysin oikeita kokeita eroten ainoastaan sillä että jos ei jotakin osiota läpäissyt, niin siitä huolimatta sai jatkaa ja käydä kaikki osiot läpi. Jokaisella työskentely pisteellä oli oma tuomari. Tuomareina toimi seuraavat henkilöt Vesityö Jouko Torri, Hakuruutu Tapani Kiintola ja Kanin laahausjälki Nina Torri. Ja kokeen ollessa harjoitus koe ilmoitettiin arvistelu hyväksytty näin ja hylätty näin .

Tässä meitin arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen

Ystävällinen                                                                             

Uimahalu

Ui mielellään oudosta rannasta irti päästyään.                            

Noutohalu

Noutaa riistat.                                                                          

Nouto-ote

Hieman pinnallinen lokilla. Pehmeä variksella ja kanilla.                

Palauttaminen

Palauttaa lokin rantaviivaan ja variksen ohjaajalle.                       

Reagointi laukaukseen

Hyvä                                                                           

Hakuinto

Vesityö häiritsee keskittymistä.                                                  

Itseluottamus ja aloitekyky

Rauhallisuutta lähetykseen ohjaajalla ! Koira jäljestää ilmavainulla vauhdikkaasti kanille jonka löytää ja tuo ohjaajan läheisyyteen.                                                                                                               

Yhteistyö

Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa, joskin palautukset               saisivat olla hieman parempia.                                                        

Ylaisvaikutelma

Vesi: Hieman himmentää pienet puutteet veteen menossa sekä palautuksissa.                                                                              

Jälki: Vauhdikas suoritus !                                                                

Hyvaksytty

Palautetta taipumuskoekurssista 

Äänenkäyttö hyvää ja selkeää. Alun "sähläyksestä" Koirakko                     on kehittynyt mukavasti yhteistyötä tekeväksi.

Että semmoista, pikkasen meitin äippää harmittaa ettei ollu kyseessä oikea koe kert nyt olis läpi menny. Hakuruudussa mä meinasin saada sätkyn kun kesken mun palautuksen kuului laukaus mun takapuolelta ja kun mä puotin vaakun käyden katsomaan laukaksen suuntaa näin veneen killivän lammella ja toisen koiran polskuttelevan lokille ja mietin aavistuksen lähteäkö itsekkin lokin perään, mut viime kädessä kuitenkin menin äipän luo tosin ilman sitä vaakkua. Enkä äipän lähetyksestä huolimatta kyseistä vaakkua halunnut enää noutaa tosin toisen vaakun kyllä noudin ja vielä pitkältä. No se sitten tuosta kokeesta ja seuraavaan aiheeseen.

Me kävimme tuolla Viipurissa näyttelyssä 30.5.2009 ja tuomarina oli Oleg Gorbatsevskij Moskovasta. Matka meni oikein hyvin äippä oli saanut isukin kuskiksi ja Harrin tulkiksi ja totesimme myös että tulkki oli kyllä varsin paikallaan. Koirat eivät menneet kehään aina ihan siinä järjestyksessä kuin olisi luullut ja kun koiria kuullutettiin kehään Venäjäksi olis meitin äipällä jäänyt kehään menemättä kun ei kieltä ymmärrä lainkaan. Sen verran tiedämme ettei menestystä tullut kuin EH verran mut arvostelu on vielä Hebreaa. Käsiala on niin epäselvää Venäjäksi kirjoitettua, ettei siitä ota äipän Venäläinen tuttukaan selvää ja niinpa äippä skannasi arvostelun tälle tutulleen ja hän laittoi kyselyn Viipurin suuntaan päälle josko joku selvittäisi käsialan tarkoituksen. Ja nyt odotellaan vastausta. Niin ja oli isukki saanu muutaman kuvankin meistä napattua. Tässä on ensin tuo tuomari ja arvostelun kirjoittaja.

Sitten meitin esiintymistä.

Sitten onkin mun mielestä kaikkein hauskin viikonloppu taas aikoihin. Me nimittäin äipän kanssa startattiin perjantaina 5.6. Jämsään Himokselle Tollerileirille. Mä näin siel mun Onni-isin ja Toivon (puoli-veikka) sit mä näin mun siskon Hilman Ja mun veikan Lucan ( tosin Lucan kanssa me nyt ei olla ihan parhaat kavarit ) lisäksi oli Pikku Ruu ( Onni-isin veljen tytär). Kyllä meil oli kiva tutustua ja leikkiä kimpassa. Mut ei toi meitin leireily ollu ihan pelkkää lomaa, lauantaina me päästiin ihan hommiinkin. Kouluttajiksi meille tulivat Riikka Ja Kati. He olivatkit todella mukavia ja osaavia kouluttajia. Ja meitin äippä oli todella tyytyväinen antoisiin koulutus hetkiin, sillä hän sai paljon uusia treenivinkkejä ja tajusi maltin tärkeyden ja monta monta uutta asiaa muutenkin. Ja äippä välittääkin tätä kautta suuret kiitokset kouluttajille. Muutama kuvakin saatiin vesityöskentelystä.

Olipas meitin äippä bongannut lauantaina ilta ohjelman aikana myös Kessun jälkikasvua, nimittäin Oskun ja Martan perheineen. Kuvassa sisarukset poseeraavat isäntineen.

Sunnuntaina meillä oli vielä viimeinen koulutus, jolloin panostettiin kaniin. Mä menin jäljen aika lailla ilmavainulla ja tulosta kun ei syntynyt, niin haku päälle ja jo löytyi. Onnistuin jopa yllättämään äipän täysin ja palautin pupun sen käteen ja loppu päivän äippä olikin hangonkeksinä. Ennen pois lähtö otettiin vielä paikalla olleista sisaruksista potretti. Ensin on Jedi, Hilma ja Luca.

Onni-isi joutui seuraamaan syrjästä kuvaus sessiota.

Niin ja täytyihän äipän saada kuva vielä pienestä Toivo pojastakin.

Sitten olikin vuorossa koti matka, jonka mä vetelin sikeitä. Mutta se on vielä sanottava et kyllä oli mukava reissu. Äippä haluaa vielä kiittää Tiinaa kaikesta ja myös muulle mökki seurueelle eli Kristiina Tiia ja A-P ja Mira kiitokset mukavasta seurasta oli kiva tutustua teihin hieman paremmin ja toivottavasti näemme myös lähitulevaisuudessa uudelleen. Lisäksi vielä kerran kiitokset myös kouluttajille eli Riikalle ja Katille antoisista koulutus hetkistä.

Vuff... Onpas taas aikaa kulunut viime kirjoituksesta. Me kerettiin käydä siellä Lahden näyttelyissä ja sit on harjoiteltu tuota taipumuskoetta varten ja nautittu muuten vaan elämästä uiden ja löhöilllen. Mut jätetään nää asiat nyt pääasian varjoon ja kerrotaan vähän meitin kokeesta.

Tosiaan lauantaina klo 8.00 piti ilmoittautua Kuusankoskella Taipumuskokeeseen. Meitin äippä vaikutti hyvin hermostuneelta, oltiinhan me molemmat ensikertalaisia osallistumaan kyseiseen kokeeseen. Paikanpäällä äipän oloa helpotti hiukan se, että hänen treenikaveri myös osallistui kokeeseen ja hän sai sieltä suunnalta vähän etukäteis infoa et miten homma kulkee.

Arpa numero oli suosinut meitä numerolla 5. Ja niin mä sain vielä huilia autossa tovin kun äippä kävi katsomassa parin ensimmaisen työskentelyä. Vihdoin koitti meidän vuoro ja mulla oli ensin vesityöskentelyn vuoro, joka sujui meiltä varsin hyvin, jos jotain toivomisen varaa olis ollut niin olisin voinut palauttaa lokit hieman ripeämmin äipälle.

Sit oli vuorossa haku ruutu joka alkoi ihan hyvin, mut sit kolmatta varista hakiessa tuomari joutui mua hieman avittamaan ja viskasi mulle linnun näkyville. Ja taas palautin äipän eteen variksen. Neljättäkin lähdin vielä suht hyvin hakemaan ja palautinkin aika pian. Tämän jälkeen homma alkoi sit jo vähän tökkimään, mä haahuilin vähän joka suuntaan , sillä ruudun toisella laidalla oli joku lintujen tai jonkun muun eläimen ruokinta katos ja mua alkoi kiinnostamaan paljon enemmän et mitä hajuja sieltä löytyis lisäksi toisella puolella ruutua oli joku mökki, niin pitihän mun tutusta et mitä hajuja sieltä löytyy. No kun äippä mua oikein kovasti kannnusti ja saattoi ruutuun niin toin mä sille vielä yhden variksen, mut sen jälkeen mä en enää ymmärtänyt et eikö tää homma lopu koskaan vaan aina pitäis hakea vaan uutta ja mun mielestä mä olin hakenut jo ihan riittävästi. Mä yritin hyppimällä kertoa äipälle et miellytän sua kyllä kunhan homma vaihtuu jo johonkin muuhun, et ei kukaan jaksa noin pitkää yhtä ja samaa. Ehkä mä sit kasvamalla ja hiukan lisää harjoittelemalla tajuan et kestävyyttäkin pitää olla riittävästi yhteen hommaan. Mut tähän meitin homma sit lopahti  ja tuomari keskeytti kokeen. Totesi hän kyllä äipälle et hyvällä mallilla meillä on hommat, mut mä olen vielä nuori koira ja tää oli mulle uusi tilanne ja niin ei ihan kestävyys riittänyt.

Mut hieno päivä oli kaiken kaikkiaan me saatiin äipän kanssa paljon kokemusta itsellemme ja ehkä seuraavassa kokeessa ollaan huomattavasti rauhallisempia. Eli kuono kohti uusia haasteita.

Vuff... Siitä on aikaa kun viimeksi on tullut kuulumisia kirjattua, tämä on vain meitin äipän syytä sillä on nääs ollut laiskuus taas loistossaan kirjoitusten suhteen. Muuten on kyllä paljon toimintaa riittänyt.

Jos me me nyt lyhykäisyydessään kerrattaisiin kaikki muistissa oleva, niin ensinnäkin Latviassa kävimme näytelmissä ja tutustumassa muutenkin Riikan kaupunkiin tai voisi kai sanoa et äippä sinne enemmän tuttavuutta teki kuin mä. Matka oli King Touringin valmis matka, jonka kyytiin hyppäsimme Helsingin Länsisatamasta perjantaina puolen päivän jälkeen. Tosin noi kaks jalkaiset eivät kyytiin jääneet, vaan he joutuivat kävelemään laivaan omineen. Eli laivamatkan koirat ja tavarat matkustivat linja-autossa. Tallinnan satamassa sit kaksjalkaiset kyytiin ja bussin nokka kohti Pärnuuta, jossa oli pieni tauko ja siitä sitten kohti Riikaa ja majoittuminen hotelliin. Lauantaina oli sitten esiintymisen paikka, meitä oli 3 Tolleria kaikenkaikkiaan minä ainoana junnuna. Tuloksena sain ERI:n PU2 ja JUN SERT:in eli aika hyvin, toi arvosteluhan on ollut luettavissa jo kauan mun näyttely sivulla. Onni-isillä meni kyllä ihan nappiin koko näyttely se meinaan sijoittui ihan ryhmään asti ollen RYP 4 ja pari titteliäkin irtosi, mut ne on paras lukea Onni-isin omilta sivuilta et menee varmasti oikein. Sunnuntai meillä olikin sit ihan turisti päivä noi omat kaks lahkeiset olivat aavistuksen väsyneitä sillä taisivat illalla hieman juhlia meidän sijoituksia, melkoista sakkia eihän niiden kuuluisi mitään juhlia vaan meidän koiruuksien. Tosin saatiin me sentää omat maukkaat luut palkinnoksi hienosta esiintymisestä. Ja kun toisten koirien esiintyminen oli sunnuntaina ohitse alkoi paluu matka kohti Tallinnaa jonne yöksi majoituimme Susi hotelliin. Maanantaina olikin aikainen herätys, meidän piti olla jo 6.20 linja-autolla ja 6.30 lähdimme kohti satamaa ja siitä laivalla yli Helsinkiin. Äipästä matka oli kerrassaan loistava, eikä mullakaan valittamista ollut mä matkustin häkissä kuin vanha konkari konsanaan pääasiassa nukkuen, eikä mun tarvinnut muutenkaan missään vaiheessa olla hermostunut tai vikistä häkissä, sillä kyl mä äippään luotan ettei se mua mihkään jätä ja muutenkin et pitää musta hyvän huolen. Ja niinhän se pitikin.

No sit me ollaan tietty treenailtu taippareita varten välillä haettu varista ja välillä damia. Talviturkkikin on viskattu jo eli muutaman kerran on tullut haettua lokkiakin merestä. Niin ja nythän me ollaan aloitettu taippari kurssi et saataisiin lisä oppia ja harjoitusta, josko me tässä kesän aikana saataisiin koe läpi.

Niin ja kävinhän mä eläinlääkärissäkin silmä- kyynär- ja lonkkakuvissa. Ja kaikista sain terveen paperit eli silmät OK kyynärät 0/0 ja lonkat A/A. Mukava olla täysin terve noin mustaa valkoisellakin (äipän mielestä nimittäin ).

Tänään olis taas luvassa taippari kurssi päivä kuin myös torstaina ja sit lauantaina pitäis suunnistaa kohti Lahden KV näyttelyä.

Nyt kun lukee äipän kirjoituksia, niin näköjään teksti painoittui eniten tuohon Latvian reissuun ja kai jo kirjoittamisesta väsyneenä muut ovat jääneet vähemmälle huomiolle, mut mitä väliä kunhan jotain kuulumisia edes toi äippä viitsii kirjoittaa, niin hyvä näin.

Olipas taas mukava treenata metsässä hakuruutua. Meillä oli seuraakin, meinaan Hoffi Vallu ja emäntä Katja. Ihan ekana me äipän kanssa käytiin vähän kävelemässä, jolloin Katja kävi jemmaamassa meille metsään 4 damia. Alue jonne damit piilotettiin, oli noin 50mx100m.

Homman ollessa valmiina, me saavuimme äipän kera paikalle. Vielä vähän seuraamista ja sitten lähete hakuun.

Nopeastihan mä ekan damin löysin ja äipälle käteen palautus.

Ei muuta kun seuraavan hakuun.

Ja homma jatkuu uusi lähete.

Haku into on meikaläisellä kyllä kovaa luokkaa. Oikeesti äippä ei meinannu kaikkia neljää mulla haetuttaa, mut kun se aina huomas et sain seuraavastakin hajun, eikä mulla ollut tietoakaan väsymyksestä, niinpä mä noudin kaikki damit metsästä pois.

Hyvän suorituksen jälkeen oli huilin paikka. Mutta illemmalla otettiin sit viel hieman tottista. Ensiksi mulla oli vuorossa paikalla makuuta, jonka aikana Vallu teki omia tehtäviään. Kaikki meni siihen asti ihan nappiin kunnes Vallulle tehtiin luoksetulo, silloin mun hermo petti ja nousin ylös, mut kiltisti äipän käskystä kävin takaisin maate.

Seuraavaksi harjoiteltiin hyppyä ja maahan menoa. Sitten seuraamista ja lopuksi vielä huippu hyvä luoksetulo, se on aina niin mukava ja onnistuu aina, mikäs olisi sen parempi lopetus päivän treeneille.

Veilä yksi poseeraus kuva. Kehtaakohan tällä onnettomalla parturoidulla turkilla mennä esiintymään ? Viikonloppuna olis kuulemma näyttelyt edessä ja pitäis olla komiassa kunnossa.

Vuff...Nyt mä ajattelin helpottaa vähän äipän tuskailua noiden karvattomien kohtien osalta ja pistin koko turkin vaihtoon eli nyt karvat ovat kiitettävästi varisseet mun päältä miltei kokonaan. Ja hienostihan tilanne onkin tasoittunut, mut silti äippää tuntuu olevan tässä asiassa aikas vaikea miellyttää, sillä mä olen havainnut siinä jo sellaisia piirteitä, et se meinaa jo ruveta repimään omasta päästäänkin vähäisiä karvojaan, toivottavasti ei nyt ihan kaljuksi meinaa ruveta.

Kyllä se tosin kuuluu itseään lohduttelevan et ei ainakaan turkilla saa näyttelyistä lisä pisteitä, et nyt arvostellaan sit ihan koira koirana. Tässä olis sit uusinta kuvamateriaalia meikäläisestä ja lähikuvia on myös parturointi kohdista.

Ja toinen puoli.

Ja lopuksi näitä äipän hömpötys kuvia, mä ainakaan ymmärrä et mitä järkeä on kuvata jääpuikkoja ???