Vuff... onpa kulunut luvattoman pitkä aika viimeisistä kuulumisista. Ja nytkin saavat kuvat puhua puolestaan suurimman osan. Kylmää on ollut ja ulkoilutkin sen mukaisia, joukkoon on mahtunut mukavia hiihtoretkiä ja muita pihaleikkejä. Tässä ensin on kuvia hiihtoretkestä jossa kavereita riitti, noita kaks jalkaisia pääasiassa, mut oli joukossa myös uusi nelijalkainenkin tuttavuus tuollainen Hovawartin nuorukainen Velmu, oliskohan kuvien oton aikaan ollut noin 8kk. Mä viihdyn Velmun kanssa tosi hyvin, toki täytyy sille välillä muistuttaa et mä olen kuitenkin häntä vanhempi, eikä se voi ihan mielinmäärin muo höykyttää. Me osattiin tosi hyvin laskea mäkeäkin Samu pojan kanssa.

Mut oli meistä ihan kiva spurtata myös kahdestaankin.

Sai toi äippä napsastua musta vähän tuollaiset poseeraus tyyppiset kuvat, se kun tossa hiljakseen on huomannut, et mullakin on alkanut turkki taas kasvamaan ja siitäkös tuo riemuitsee. No kieltämättä on tässä meinannut itselläkin vilu tulla, on tässä niin kauan vietetty turkitta aikaa.

No sitten näitä meitin pihaleikkejä. Kessukin malttoi hetken osallistua talven riemuihin, mutta kyllästyttyään paineli omille teilleen. Se ei enää kovin kauaa viitsi leikkiä vaan sitä kiinnostaa vaan omat kuviot ja hajut.

Sitten me oltiin Samun kanssa kukkulan kuningasta ja oltiinkin siinä melko tasaväkisiä.

Joo ja mä keksin uuden hauskan leikin. Meidän perheen lapsilla on mukava kiipeily teline pihalla, jossa on myös liukumäki, ja isukki kiipesi sinne Samun kanssa, niin mun täytyi päästä sinne myös ja ei muuta kun kiiveten. Tosin se oli kyllä todella haastavaa, sillä sehän oli todella liukas ja äipältä on jäänyt tassu trimmit vähän vähiin eli mun tassut suorastaan rehottaa ja pitkät karvat edesauttaa tietysti liukkautta. Mut mä pidin touhusta, juoksin vauhdilla ylös ja liukuen tai hypäten tulin alas.

Sit isukkikin oli laskemassa pää edeltä alan mäkeä, jolloin mä innostuin oikein kuntoilemaan, mä nääs hokasin et tuo mäkihän on todella hyvä juoksumatto, varsinkin kun tassut liukuu niin hyvin. Mä pojin aivan vimmatusti etutassuilla, ihan hiki tuli.

Ja kun isukki viimein laski alas niin mä keksin uuden kujeen ja ryöstin sen hatun, mut kuuliaisena koirana palautin sen kyllä heti käskystä.

Tosin yritin kyllä voihkia sen heti uudelleen.

No sit meillä oli palloleikkejä, kun satuin löytää Merin jalitsun.

Tässäpä näitä kuvia kerrakseen. Äippä vähän valiteli et aina kun sattuu kamera mukaan ja muistaa et kuvia vois ottaa niin meinaa olla pilvinen sää ja kuvat näin ollen himan hämäriä, mut parempia kuitenkin kun ei mitään. Oikein hyvää kevään odotusta kaikille !