Vuff...Taas on kirjoituksista vierähtänyt pitkä tovi. Paljon on kaikkea tapahtunut, on treenattu, kyläilty ja hiihtolenkeillä oltu seurana, mut mitä niitä vanhoja sen enempää muistelemaan.

Viikonloppuna me sentään päästiin Kessun kanssa mukaan pulkkamäkeen. Äippä ja isukki meinas et kun oli vaan tuo heidän pienin lapsukainen mukana, niin suurempia kolareita tuskin syntyisi, eikä niin käynytkään. Sen verran hyvin oli äippä tällä kertaa varustautunut, et kamerakin oli mukana matkassa, vaikka päivä meinasi jo illan puolelle kääntyäkkin eikä valaistus meinannut riittää millään, mut sai se jotain kuvia meistä ikuistettua.

Tässä mä haluaisin väkisin isukin kyytiin, Kessu meinaan jo kyydissä oli.

Ja mun suuret odotukset palkittiin, mäkin pääsin pulkan kyytiin.

En tiiä mikä Kessua riipii, se meinas tämän tästä pistää pulkan palasiksi.

Hyvin tuo Samukin viihtyi mäessä,vaikka pohrata piti välillä kovasti.

Sit meiksin kuva sarjaa tuolta hangen keskeltä, jota todellakin riitti.

Sitten muutama kuva Kessusta, joka ei millään olis jaksannut pohrata.

Sitten vielä meiksistä pari kuvaa, mä löysin tollasen ihanan bambun.

Mä partanaama oon... (äippä tykkäs hyvää ku mä syleksin haituvia)

Taas Kessu ja isukki on kipuamassa mäkeen (sinne mäkin).

Varmasti otan kiinni, turha luulo että karkuun pääset.

Saimpas, ja nyt pistetään painiksi.

Mä tahon ja Samun ja isukin kyytiin.

Nyt painitaan ja pelataan.

Olipa meillä ratki riemukas reissu ja voimia kuluttava. Illalla me Kessun kanssa maattiin molemmat kuin raadot konsanaan, niin rankkaa tuo mahaa myöten pohruaminen on.