25.7.2009 Starttasimme todella aikaisin liikkeelle, äipän piti jopa herätellä mut aamiaiselle ja sit aamutarpeille. Ja tossa 4.30 me sitten pompattiin autoon ja ei kun menoksi. Matkalla vielä otimme äipälle matkaseuraa kyytiin, sillä oli kuulemma pitkä ajo-matka tiedossa, eikä tarvinnut sitä aivan yksin ajaa vaan tarvittaessa sai vaihtaa kuskia. Mulla nyt ei mitään propleemia ollut sillä mä vetelin taka-osassa vain unta.

Yhden pysähdyksen jälkeen me oltiin noin 10.00 perillä eli todella ajoissa, mikä mahdollisti et äippä pääsi seuraamaan aamupäivä ryhmän työskentelyä ja otettiin pikku lenkit siinä siivellä.

Vihdoin koitti meidän vuoro ja ensin oli tuo sosiaalinen tutustuminen, jossa tuomari kertoi meille kokeen kulusta ja kävi tervehtimässä jokaisen koiran.

Mä jo tässä vaiheessa aavistin mitä on tekeillä ja mitä tulossa ja kovasti otin ilmasta uusia hajuja.

Systeri Hilma on päässyt tässä mun kanssa samaan kuvaan.

Kyl mä huomasin äipästä heti ettei tää ollut ihan samanlainen harjoitus kun kotona se oli jotenkin taas niin jännittynyt et vaikutti kyllä minuunkin. Tässä me sit ollaan saapumassa koe paikalle vesinoutoon.

Ja eikun veteen lokkia noutamaan. Tää oli mulle varsin helppo nakki.

Sitten vuorossa oli hakuruutu, jonka mä aloitin äipän mielestä ihan lupaavasti.

Mä palautin äipälle kaikkiaan 4 varista ja viidettäkin mä lähdin hyvin noutamaan, mut palasin kuitenkin ilman varista, tuomari katsoi sen kuitenkin riittäväksi, sillä mä en kuitenkaan lopettanut sitä työskentelyä vaik en sillä kiekalla mitään löytänytkään. Äipän mielestä mä tossa välillä käyttäydyin muutenkin ihan oudosti, sillä vieraat hajut veivät voiton mun haju maailmassa. Mä aina välillä nuuhkin ihan muita hajuja ja haahuilin missä sattui, kuin että olisin hakenut variksia ja jopa vesityöskentelyn rantautunut vene soutajineen mun täytyi välillä käydä haukkumassa. Mut onneksi tuomarin mielestä mä selvisin riitävän hyvin tehtävästä ja osoitin riittävää taipuvuutta (vaik ei se mun normaalia tasoa vastaakkaan) ja pääsin yrittämään jälkeä.

Tässä sit ollaan ottamassa äipän kanssa pientä alku kontaktia.

Sit ei kun metsään ja kanin jäljelle.

Mun täytyi pitää noi kaks jalkaiset jännityksessä viimeiseen asti, ei voinut jälkeäkään ajaa kerralla loppuun asti vaan tuomarikin totesi et koira on nyt hieman huolimaton, kun mä tulin takaisin tielle laahausjäljen tekijan jäljeltä. Ja eikun äippä lähetti mut uudelleen matkaan ja sai kyllä vielä lisää harmaita hiuksia kun mä vielä kerran tulin ilman pupua esiin. Sit se nappas mut hihnaan ja laittoi huolellisemmin matkaan jonka mä sit palkkasin ja toin vihdoin ja viimein sen kaivatun pupun.

Ja Yes siitä se riemu irtosi me päästiin sittenkin vaikeuksien kautta voittoon ja taipparit läpi. Kyllä jo meitin äipältäkin hymy irtosi vaik ei tainnu heti edes tajuta et me oikeesti tehtiin se.

Sit tuomarilta hakemaan koe pöytäkirja ja onnittelut.

Ja päätoimitsijalta hakemaan kunniakirja ja onnittelut.

Ja lopuksi meistä äipän kanssa vielä hieno poseeraus kuva kunniakirjan kera. Ja loppu huudoksi YES YES YES !!!!!